Kalenteri

Ota Yhteyttä

Etusivu

Blogi

Anterosta

Vaaliteemat

Käsitteitä

Puutarhakaupunki

Idean puutarhakaupungista esitti englantilainen Ebenezer Howard 1898. Howardin tarkoitus oli luoda kaupunki, jossa vältettäisiin kaikki sen aikaisen kaupungin kaupunkirakenteen ongelmat sekä ympäristön laadussa ja saastuneisuudessa kuin myös maakeinottelussa.

1800-luvun lopulla kaupunkien ongelmana olivat puuttelliset tai puuttuvat vesi- ja viemäriverkot, rakennus- tai asuntokohtainen pienpolttolämmitys sekä asuntojen ja kortteleiden ahtaus. Kun vallitsevana kulkumuotona oli kävely, teollisuus ja asunnot sijaitsivat vierekkäin. Ympäristönormeja ei ollut, vaan saastuttavakin teollisuus pilasi lähiympäristöään rajoituksetta.

Suuri osa väestöstä asui vuokralla, ja vallitsi vuokranantajan markkinat. Kiinteistökeinottelu oli yleistä. Kehittyvä rakennustekniikka houkutteli rakentamaan tontteja tehokkaammin ja edullinen asuminen sai väistyä.

Puutarhakaupungin ideaan kuului puhtaampi ja terveempi luonnonläheinen asuinympäristö, joka rakennetaan väljemmin kuin vanhat kaupunkikeskustat. Elintarvikehuolto oli riippuvaista ympäröivän maaseudun tuoreesta tuotannosta, joten puutarhakaupungin ympärillä tuli olla riittävästi maataloutta.

Puutarhakaupungin ei ollut tarkoitus olla vain esikaupunki asumista varten, vaan itsellinen kaupunkiyksikkö, jossa on työpaikkoja ja kulttuuripalveluita.

Howardin ihanteen mukainen puutarhakaupunki jäi pääasiassa teorian asteelle. Suomessa Howardin ideaa sovellettiin 1910-luvulla Kulosaaren suunnittelussa. Saarelle tehtiin puutarhakaupunkiasemakaava, mutta siitä ehti toteutua vain saaren eteläosa. Loppuosa Kulosaaresta rakennettiin vasta toisen maailmansodan jälkeen lähiöperiaattetta noudattaen.

Kuuluisa puutarhakaupunkikohde on Tapiola, jonka rakentaminen alkoi 1950-luvulla. Kulosaaren liikenne perustui raitiotiehen, mutta Tapiola tehtiin henkilöautoille, vaikka joukkoliikenne olikin 1950-luvulla vielä vallitseva liikkumistapa.

Suomessa puutarhakaupungin idea on elänyt vain jäänteenä lähiörakentamisessa. Asumalähiöissä ei kuitenkaan ollut alun perin kuin välttämättömät palvelut, jotka suureksi osaksi ovat nykyään kuolleet kauppakeskuskulttuurin vuoksi. Työssä käytiin muualla, työpaikka- ja teollisuusalueilla. Lähiöt perustuivat kerrostalohin, joiden väliin jätettiin kuitenkin kasvillisuutta.

Asumalähiöt perustuvat Le Corbusiérin luomaan funktionalistiseen kaupunkirakenneperiaatteeseen. Siinä kaupungin toiminnot erotetaan erillisiksi alueiksi. Näin syntyy esimerkiksi asuinalueita, joilla ei ole teollisuuden ja kaupunkikeskustan haittoja. Liikenteen oli määrä hoitua autoilla, joista ei uskottu olevan minkäänlaista haittaa.