Liityntäliikenne
Helsingin metro sekä lähiliikenteen junat eivät kulje asuma-alueiden sisälle, ainoastaan niiden läheisyyteen. Junasta poistuttua matka jatkuu vielä bussilla, liityntäbussilla. Samalla tavoin matka kohti keskustaa alkaa liityntäbussilla, josta vaihdetaan junaan.
Liityntäliikennettä tarvitaan siksi, etteivät metrojunat ja lähijunat voi kulkea kaduilla. Eivät edes kadun vieressä, koska niiden rataa ei voi rakentaa katujen kaarteiden ja mäkien mukaisesti. Mutta juuri siksi metron ja junan radalla voi ajaa suurempaa nopeutta kuin kaduilla.
Junaliikenne on aina halvempaa kuin bussiliikenne. Yksi syy liityntäliikenteeseen onkin siinä, että osa matkasta tehdään junassa pienemmin kustannuksin, kuin jos sekin osa matkasta kuljettaisiin bussilla. Tämä säästö saavutetaan matkustajalle aiheutuvalla vaihtamisen vaivalla ja siitä aiheutuvalla matka-ajan pidentymisellä.
Liityntäliikenne on matkustajalle yleensä haitaksi, jos vaihtoja ei synkronoida ja vaihtaessa joudutaan kävelemään ja käyttämään portaita. Synkronoinnissa bussien ja junien tulo- ja lähtöajat sidotaan toisiinsa, eikä lähtevä vuoro lähde ennen tulevan saapumista ja matkustajien ehtimistä välineestä toiseen. Helsingin seudulla ei käytetä synkronointia. Sen vuoksi matkustaja joutuu varautumaan siihen, että vaihtaessa joutuu odottamaan lähtevän vuoron koko vuorovälin. Sattuman ansiosta odotusaika voi olla lyhyempi, mutta siitä ei ole hyötyä, koska asiasta ei voi olla varma.
Liityntäliikenne on matkustajan kannalta eduksi, kun matka on hyvin pitkä. Tällöin junan matkustusmukavuus ja nopeus ovat todellinen etu. Junamatkan osuuden tulisi olla vähintään 15 - 20 kilometriä, jotta yhteen vaihtoon kuluva ajanhukka saataisiin voitetuksi junan nopeudella.
|
