Kevyt raideliikenne
Kevyt raideliikenne on syntynyt eri raideliikennemuotojen, junan, metron ja raitiovaunun ominaisuuksien yhdistämisestä. Se myös kattaa näiden kaikkien toiminta-alueen.
Kevyelle raideliikenteelle ominaista on, että sama vaunu kulkee raitiotienä kadulla, metrona tunnelissa ja junana erillisellä raiteella. Kevyt raideliikenne siis integroi ennen erilliset perinteiset raideliikenteen järjestelmät.
Kevyt raideliikenne on integroinnin ansiosta joustavaa. Se sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin ja kaupunkirakenteeseen. Ei olla sidottuna yhdenlaiseen liikenteen muotoon, vaan muoto vaihtelee tarpeen mukaan.
Matkustajan kannalta kevyt raideliikenne on mukava ja vaivaton, sen palvelutaso on korkea. Pysäkit ovat yhtä lähellä kuin bussipysäkit. Mutta kadun liikennemäärän kasvaessa rata erotetaan satunnaisesti liikennettä haittaavista autoista.
Vanhoissa kaupunkikeskustoissa kevyt raideliikenne toimii raitiovaununa kävelyalueilla. Niille päästään siis samalla vaunulla, ilman vaihtoa, ja lähemmäksi kuin autoilla parkkihalleihin.
Helsingissä ei ole nykyaikaista kevyttä raideliikennettä. Helsingin raitiotiet ovat vain yksi kevyen raideliikenteen muodoista, perinteinen raitiotie, jota ei ole laajennettu kaupungin kasvaessa. Mutta Helsingin raitiotiet on helposti kehitettävissä nykyaikaisen kehityksen mukaiseksi. Raideleveys ei ole siinä esteenä.
|
