|
 |
 |
 |
Käsitteitä |
||||
 |
|
|
|
 |
|
|
Autokaupunki1900-luvun alussa kaupungit olivat ahtaita ja likaisia paikkoja. Viemärit olivat katujen avo-ojia, perheet asuivat parissa huoneessa. 1930-luvulla funktionalistiset arkkitehdit innostuivat autosta ja keksivät silloiselle kaupungille viihtyisän ja luonnonläheisen vaihtoehdon. Asuminen ja työpaikat järjestetään erikseen. Asuintalot rakennetaan kaupungin ulkopuolelle, väljästi metsiin. Tämä oli mahdollista, koska oli keksitty auto. Auton avulla jokaisen oli mahdollista liikkua mistä vain minne vain. Ei tarvittu enää junia ja raitiovaunuja. Jos joku ei halunnut käyttää autoa, heitä varten oli isokokoinen auto, bussi. Euroopassa ja Suomessa autokaupunkeja alettiin rakentaa toisen maailmansodan jälkeen. Helsingissä maantiet muutettiin moottoriteiksi. Niiden varteen rakennettiin asumalähiöt. Aluksi lähiöissä oli palvelut, mutta autokannan kasvaessa tuli mahdolliseksi keskittää palvelut ja sulkea ne lähiöistä. Autojen lisääntyessä asumisen on ollut mahdollista levitä yhä laajemmaksi ja pienempiin yksiköihin. Metsiin rakennetaan nyt omakotiryppäitä tai yksittäisä taloja, haja-asutusta, josta kouluunkin kuljetaan kilometrien päähän, autolla. Autokaupungin rakenne perustuu yksityiseen auton käyttöön. Joukkoliikenne on autokaupungissa joko liian kallista tai mahdotonta. Mutta mahdottomaksi käy autoilukin. Räikeimmät esimerkit ovat Amerikasta, jossa työmatka voi pahimmillaan kestää neljättä tuntia monikaistaisen moottoritien seisovassa ruuhkassa. Eikä vaihtoehtoja ole. |
|||||||||
