Kalenteri

Ota Yhteyttä

Etusivu

Blogi

Anterosta

Vaaliteemat

Käsitteitä

Metropolihallinto

Helsingin seutu on Suomen suurin väestökeskittymä, joka muodostaa yhtenäisen päivittäisen liikkumisen työssäkäyntialueen. Alueella asuu yli miljoona suomalaista.

Miljoona asukasta on liian paljon yhdeksi kunnaksi. Silti Helsingin seudun miljoona asukasta tarvitsee palveluita ja toimintoja, joiden järjestäminen asukkaiden päivittäisen elämän alueella on kunnan tehtävä.

Helsingin metropolialue on laaja. Valtioneuvoston määritelmän mukaan siihen kuuluu 14 nykyistä kuntaa. Näiden kuntien alueella on paikallisia ja seudullisia kysymyksiä. Seudulliset kysymykset vaikuttavat yli nykyisten kuntarajojen, paikalliset kysymykset koskevat vain pieniä alueita suurimmista nykyisistä kunnista.

Seudulliset asiat on päätettävä seututasolla, paikalliset paikallisella tasolla. Sen vuoksi tarvitaan kaksi hallinnon tasoa. Tosiasiassa on olemassa kaksi hallinnon tasoa jo nytkin, mutta seudullinen hallinto on sekava laillisten ja vapaaehtoisten elimien vyyhti, jota asukkaat eivät valitse ja jolla ei ole siten parlamentaarista valtaa eikä vastuuta. Yksittäisten kuntien omat intressit menevät seudullisen päätöksenteon edelle erityisesti kaavoituksessa, kun kunnat kilpailevat yrityksistä ja hyvistä veronmaksajista.

Laajoja metropoleja on muuallakin kuin Helsingin seudulla. Kaksitasoinen hallintomalli on yleinen ja toimiva ratkaisu. Suomen kuntalaki ei kaksitasoista kuntahallintoa tunne, joten uuden eduskunnan on tehtävä tarpeelliset lainmuutokset tai säädettävä kokonaan uusi suurten kaupunkiseutujen metropolilaki.

Suurkunnan aika on ohi

Historiassa Helsinki kasvoi sitä mukaa kun Helsingin seutu kasvoi. Tämä kasvu päättyi vuoden 1946 suureen alueliitokseen, jolloin mm. Lauttasaari, Malmi ja Vartiokylä liitettiin Helsinkiin. Sen jälkeen Helsingin seutu on kasvanut Helsingin kaupungin rajojen ulkopuolella.

Seudullisten asioiden hoito kävi ongelmalliseksi jo 1960-luvulla. Seutuhallinntoa varten perustettiin lailla vuonna 1970 Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV, johon kuuluivat Espoo, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa. On esitetty, että seutuhallinto voitaisiin ratkaista muodostamalla YTV-kunnista yksi suurkunta.

Suurkunnan perustaminen olisi voinut olla mielekästä 40 vuotta sitten, mutta nyt se on myöhäistä. Yhtenäinen työssäkäyntialue on kasvanut jo pitkälle YTV-rajan ulkopuolelle. Jo YTV:ssä oli ongelmana se, että Helsinki oli suurempi kuin muut jäsenkunnat yhteensä. Sama tilanne toistuisi suurkunnassa vielä pahempana suhteessa muihin metropolialueen kuntiin.

Suurkuntaa ei synny ilman pakkoa, koska Espoo ei suurkuntaan suostu. Kun suurkunta olisi käytännössä Helsingin rajojen siirtämistä hieman etäämmälle, sillä ei ratkaista nykyisiä Helsingin rajaan liittyviä ongelmia. Raskas pakkoliitosjärjestely olisi vain poliittisen ilmapiirin tulehduttava tilapäisratkaisu. Sellaiseen on turha lähteä.

Katso myös Metropoliseura ry:n lausunto metropolihallinnon kehittämisestä!