Kalenteri

Ota Yhteyttä

Etusivu

Blogi

Anterosta

Vaaliteemat

Käsitteitä

Joukkoliikenne

Autoilun hyvä vaihtoehto on joukkoliikenne. Toisin kuin meillä väitetään, kaupunki ja sen liikenne voivat kasvaa vain joukkoliikenteenä. Varakkaassa Keski-Euroopassa on tästä esimerkkejä, Suomessa ja myös Helsingissä joukkoliikenne on taantunut. Helsingin joukkoliikenteen kehitys on pysähtynyt 1970-luvun tasolle kun on keskusteltu vain sen ympärillä, tehdäänkö Espooseen metro vai ei.

Helsingin joukkoliikenteen rakentamisen painopiste tulee siirtää kehämäiseen liikenteeseen. Kansainvälisen menestyksen mallin mukaan tulee keskittyä kevyeen raideliikenteeseen. Raitiovaunuille on järjestettävä välittömästi todellinen liikennevaloetuus - joka tekee samalla autoilunkin mahdollisimman sujuvaksi. Myös kehäteille saadaan eniten ja halvimmalla tilaa, kun autoilijat houkutellaan ruuhkia sujuvampaan raideliikenteeseen.

Nopeasti toteutettavat ja taloudellisesti helposti perusteltavat, kustannuksiltaan kohtuulliset joukkoliikenteen ratkaisut on toteutettava ensin, suurten linjojen ja vuosikymmenten hankkeet myöhemmin. Bussi-Jokeri on muutettava alkuperäisen suunnitelman mukaisesti raitiotieksi välittömästi ja Laajasalon raitiotie toteutettava Kruunuvuorenrannan rakentamisen alussa. Raitioteiden laajentaminen muihin esikaupunkeihin kuten Viikkiin ja Malmille, Oulunkylään, Haagaan ja Pitäjänmäelle on toteutettava seuraavaksi jo 1990-luvun alun suunnitelmia kehittäen. östersundomin epäonnistunut metrokaava on korjattava joukkoliikenteen käyttöä suosivan raitiotiesuunnitelman mukaiseksi.

Joukkoliikenteelle on annettava muissa Suomen kaupungeissa samat mahdollisuudet kuin Helsingin seudulla. Valtion on sallittava ja luotava osaltaan edellytykset kaupunkien ja seutujen perustaa paikallisjunaliikennettä. Raitioteitä suunnitteleville kaupungeille on oltava varmuus valtion rahoitustuesta vähintään siten kuin valtio on rahoittanut tiehankkeita.

Valtakunnan tasolla on ymmärrettävä, että nykyisellä autoilun kustannusrakenteella joukkoliikenne ei ole lipputuloilla rahoitettavaa tuottavaa liiketoimintaa. Kuluttajat vertaavat lipunhintoja vain polttoainekuluihin. Siksi valtakunnallinen juna- ja bussiliikenne ovat tieverkon tapainen julkinen palvelu, jonka tarjonta ei voi perustua liikevoiton tavoitteluun. Erityinen ongelma on henkilöjunaliikenne, jolle valtio on itse asettanut tehtäväksi tuottaa voittoa, ei palvelua. Tästä periaatteesta valtion on luovuttava.

Joukkoliikenne ei ole kallista vaan tuottavaa. Hyvä joukkoliikenne nostaa kiinteistöjen arvoja ja kaupunkien ja seutujen elinvoimaa. Joukkoliikenteen väylät ovat hyvin vähäinen kustannus verrattuna muuhun kaupunki- ja yhdyskuntarakentamiseen. Autojen vaatima katutila ja sen ylläpito ovat kalliimpaa kuin vastaava joukkoliikenne.